Elämäni aakkoset - L niinkuin Lapsuus

Mun lapsuus oli hieno.
Onnellinen.

Me asuttiin ihan sikeihanassa talossa lapissa siskojen, äidin ja pikkusiskon isän kanssa.

Silloin kaikki oli vielä tosi hyvin.

Meillä oli ihan hillitön piha, tajuttoman iso, ja naapurissa asui perhe, joilla oli lehmiä.
Kesällä käytiin mustikassa ja talvella rakennettiin mm. ihan sairaan iso lumiukko.

Meidän äitillä oli kirkuvan pinkki makuuhuone ja se oli meidän tyttöjen mielestä tottakai huisin siistiä... nykyisin se väri näyttää lähinnä karsealta :D

Me tehtiin kaikkea, askarreltiin, piirettiin (seinillekkin, krmh), leikittiin, käytiin kattoon vasikoita, juostiin, pyöräiltiin, hiihdettiin, laskettiin mäkeä, kuljettiin taksilla ja bussilla kouluun (parhaimmat koulumatkat eeeevööööör) jahdattiin pupuja ja oravia.

Me käytiin siskon kanssa paljon ruotsissa, koska mummo ja pappa asui siellä. Sieltä mulle on varmaan pitkälti jäänyt rakkaus erilaisiin makuihin, kuin mitä suomessa on. Voin kertoo, suomalaisista karkeista ei voi ees puhua samana päivänä! Mun lapsuuteen kuului gb:n jäätelökioskeilla näkyvä pelle, vieläki tulee nostalginen fiilis kun sen jostain bongaa.

Kesällä mentiin aina mökille.
Mä opin kalastamaan.
Meidän tuttu kasvatti omia kurkkuja, ne oli ihan sairaan isoja ja tosi makeita.
Mä vedin kaks kertaa pyörällä niin komeet turvat että toisella kerralla sai paikkailla kättä ja toisella hammasta.
Käytiin auttikönkäällä kävelemässä, vesiputous on vieläkin huippujuttu.
Notskit, riippusillat ja hillomunkit.
Kuksat ja kaakaot.

Mun lapsuus oli hieno.
Kaikki kiitos äidille siitä, et se oli niin upea.

Että vaikka myöhemmin moni asia meni paskaksi,
mulla oli lapsuus josta mulla on aina hyvä mieli.
Että mä olin onnellinen lapsi.

Siitä oli hyvä jatkaa.