Olet minulle tärkeä

Välittäminen on termi, jota moni viljelee.

Mutta kuinka moni välittää oikeasti, ja kuinka moni vain sanoo välittävänsä, jotta toinen pysyisi tyytyväisenä?

Mitä välittäminen merkitsee?

Mä pyrin siihen, etten kerro välittäväni toisesta esimerkiksi lohduttaakseni.

Kun mä sanon että mä välitän, mä oikeasti välitän.

Mutta mä tunnen myös ihmistyypin, jotka sanoo välittävänsä miellyttääkseen.
Saadakseen vältettyä hankaluuksia.
Saadakseen lisäaikaa tuottaa lisää pettymyksiä.

Mä en pidä sellaisesta käytöksestä.

Kun sä avaat sun sydämen jollekkin, sä avaat samalla itsesi, ajatuksesi.
Minuutesi.

Silloin sä luotat toiseen, siihen, et se toinen tahtoo sulle hyvää.

Välittäminen on hienoa, mutta siihen liittyy myös vastuuta.

Et sä voi sanoo, et välität, ja sitten olla saavuttamattomissa, sulkea silmät ja korvat.

Et sä voi kohdella sen jälkeen toista, kuin sulle olisi aivan sama, mitä se ihminen ajattelee, mitä se tuntee, mitä se odottaa, mitä sille tapahtuu.

Mulle kaksnaamasuus on aina ollut rikkeistä pahin.

Totuus on aina parempi kuin valhe.

Välinpitämättömyys rehellisesti on paljon parempi kuin valehdeltu välittäminen.

Mut näitä ihmisiä on, näitä, jotka lepertelee ummet ja lammet ja yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mutta seläntakana nauraa porukassa, sulkee luurin heti kun toinen soittaa tai ei pidä lupauksiaan, koska ne oli alunperinkin tyhjiä, jotka on lausuttu miellyttääkseen.

Sellaset ihmiset ei ajattele toisen tunteita, ihmiset on niille leluja. Ei ajattele sitä toista, joka odottaa, joka on siinä, joka kärsivällisesti luottaa ja anteeksi antaa.

Joka miettii illan pimetessä, mitä toiselle kuuluu, onko kaikki hyvin, onko jotain sattunut. Joka kerta toisensa jälkeen herää miettimään, välittämään.

Pahinta valehdellussa välittämisessä on se, että se ihminen, joka on avannut sydämensä, muuttuu ajan saatossa samanlaiseksi. Kiveksi. Rakentaa suunnattomat muurit ympärilleen ja istuu siellä sykkyrässä, vannoo ettei koskaan enää päästä ketään lähelleen.

Se ihminen tulee loppuelämänsä kostamaan sen pettymyksen muille ihmisille. Hyville ihmisille, jotka oikeasti välittäisi. Ei päästä ketään sisään, koska haluaa pitää kiinni siitä viimeisestä rippeestä, mikä itsestä on jäljellä. Itsekunnioituksesta.

Kaikista ei tarvitse tykätä, eikä kaikkien kanssa voi tulla toimeen, mutta ei kukaan sitä ole pyytänytkään. Mutta sen kerran kun sanot, että välität, pidä huoli että välität rehellisesti, vilpittömästi. Pidä huoli että se toinen tietää että välität.

Tässä maailmassa on liikaa tyhjiä ihmisiä. Niitä, joilta on viety kaikki muu, paitsi se pieni ripe minuudesta, josta ne pitää kynsin hampain kiinni. Niitä, jotka kärsivällisesti odotti ja luotti, kunnes tajusivat että se toinen olikin vain tyhjiä puheita, yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista, muttei mitään pysyvää.

Niitä joille on ihan sama, kuka on ympärillä, niitä, jotka on oman pään sisällä ihan yksin.
Koska ne ei uskalla enää avata sydäntään edes hyville ihmisille.

Joulu on hyvä ajankohta ryhdistäytyä ja kertoa, että olet mulle tärkeä. Toivottavasti mahdollisimman moni tekee niin.