Toim. huom, kirjoittelen täällä silmät ristissä ekan kahvikupillisen jälkeen joten jos ajatus karkaa ja teksti on sen vuoksi sekavaa niin älkää nostako meteliä ;)
En oo koskaan tuntenut itseäni mitenkään persoonalliseksi.
On mulla ne omat aikani ollut, kun on pitänyt yrittää erottua joukosta -heh, taka-ajatuksena olla tarpeeksi erikoinen jotta muut kiinnostuisi ja pääsisi kuulumaan joukkoon. (koulukiusatun ajatusmaailma on mielenkiintoinen, belive it!)
Kasi-ysiluokan vaihteessa jopa nautin siitä että "sovin joukkoon", nautin tunteesta ettei kukaan tuijottanut, ainakaan pahalla silmällä.
Toisaalta nyt vanhempana musta on ihan kiva että kukaan mun tutuista (pikkusiskoa lukuunottamatta) ei esim. käyttäis samanlaisia koruja kuin mä, ne herättää aina ihastusta ja jos ei muuta niin saa ihmiset hymyilemään.
Mut en mä alunperin tykästynyt niihin sen takia et kun kellään muulla ei oo, mä vaan tykkäsin niistä.
Ja itseasiassa niitä varmasti on muillakin -mä en vain tunne niitä- sen verran tyylikkäästi on legopalikkakorut hävinneet.
En mä silti niitä hylkää, vaikka muillakin on -i love 'em!
Mä tiedän ihan faktana, et jotkut ihmiset tykkää erikoisista jutuista vain siksi kun ne on erikoisia ja jos ne tulee muotiin niin sitten niistä ei enää tykätä, just sen takia kun kaikki muutkin tykkää.
Mua se lähinnä naurattaa.
Mä koen et ihminen tykkää mistä tykkää, eikä sillä ole mitään väliä onko se asia just nyt pinnalla vai ei. Jos se pinnalla olo ärsyttää, ja kiukkuat jatkuvasti kun "tosi raivostuttavaa kun kaikilla muillaki on", niin sitten kannattaa ehkä tsekata minkä takia siitä asiasta tykkäät, ja onko se just sua.
Erikoisuuden tavoitteleminen vain sen takia että se on erikoista, on aika, noh, valheellista?
Mä koen persoonallisuuden silleen, et jos sun tyyli, sun pukeutuminen ja sun mielenkiinnon kohteet on sua, ne kuvastaa sun persoonaa, niin silloin sä olet persoonallinen -ja aivan yks lysti vaikka sulla ois päälläs ketjuliikkeen paita joita tulee vastaan joka toisella ihmisellä, tai jos oot kolunnut jokaisen kirpparin etsiäksesi sitä yhtä ainokaista helmee jota valmistettiin aikanaan vain muutama kappale, _ jos_ se vaan on sua.
Mut vaikka sä hommaisit kutees monen mutkan takaa _vain_ siksi ettei kellään oo samanlaista, niin ei se mun mielestä oo persoonallista -koska ethän sä silloin kerro, kuka sä oikeasti olet, sä vaan haluut erottua, keinolla millä hyvänsä. Hakee huomiota.
Mua surettaa aina kun jollekki sanotaan et "sä oot vaan massaa". No joo, onhan monella ihmisellä aika samanlainen tyyli ja vieläpä eri ikäluokissa. Mut mitä pahaa siinä on et tykkää siitä mistä muutki tykkää. Keltä se on pois? Miks pitää aina suhtautua kielteisesti johonkin vain siksi et moni ihminen tykkää siitä?
Musiikki on aika hyvä esimerkki.
Mullekki on moni sanonut, et kun mä kuuntelen sellasta massamusaa.
No, epäkohdan korjatakseni mä kuuntelen kyl aikalailla kaikkee klassisesta raskaampaan rokkiin... mut se ei oo pointti tässä, turhaa infoa vaan niille jotka ei tienneet.
Mut mietitäänpä musiikkia.
Kun se on sellanen asia joka leviää sitä paremmin mitä useampi ihminen siitä tykkää.
Artisti "lyö läpi" kun tarpeeksi moni diggaa.
Niin ei se nyt ihan maailman paskinta musaa voi olla, jos se tuolta jostain rapakon takaa tänne pikkuiseen suomeen yltää. Mä en kommentoi nyt mitenkään erikseen esim. sanoituksia, mut joku tarttuvuushan siinä täytyy olla, jos siitä tarpeeksi moni tykkää.
Ja ei se sunkaan "erikoinen ja ah niin persoonallinen" -artistivalintas varmaan pahakseen panis vaikka koko maailma tykkäis. Mä luulen et sekin olis aivan haltioissaan jos kaikki luukuttais, tykkäis siitä mitä se tekee.
Kaikesta ei siis todellakaan voi tykätä mutta on äärimmäisen hölmöä alentaa joku ihminen omissa silmissään ötökän tasolle vain siksi et se nyt sattuu tykkäämään siitä mistä muutkin. On hölmöä nauraa sille ja kaivaa turhaa nippelitietoa esimerkiksi siitä kuka sen lempibiisin nyt on sattunut sanoittamaan, nauraa päälle ja vielä kattoo silleen "voi nyt tuota raukkaa kun ei se mistään mitään tiedä."
Musta, jos ihminen on aito, niin silloin on hyvä.
Olkoon se aitous sitten millasta vaan, kunhan ei teeskentele mitään.
Siinä mielessä mä koen itse olevani persoonallinen - mä olen mä.
Aidosti.
(btw, viimeksi kun mä tsekkasin niin ei oo olemassakaan kahta samanlaista ihmistä, joten eiks me kaikki silloin olla uniikkeja?)
Mä pukeudun niinkuin pukeudun koska jos mä koitan laittaa jotain muuta -ei mun tyylistä- päälle, mulle tulee hankala, ahdistunut olo.
Mä en yritä väkisin kuunnella sellasta musaa mistä en tykkää, mä nautin mieluummin -ja kuuntelen kaikkea omasta mielestä hyvää, ja mulle on aivan yks lysti missä kohtaa listaa ne sijaitsee vai sijaitseeko ollenkaan.
Mä syön sitä mikä saa mun olon tuntumaan hyvältä, ja maistuu mun mielestä hyvältä.
Mä ajattelen mun omalla tavalla.
Joidenkin mielestä pitäis ajatella enemmän järjellä.
Mut en mä osaa, ei se ole mua.
Ja oikeasti, jos sä haluut kattoa mua -tai ketä tahansa- alentavasti, kun ei olla tarpeeksi erikoisia, niin ole hyvä vain, tuhlaat aikaas melko turhanpäiväseen asiaan eikä se edes muuta mitään, vaikka kuinka tuijottelisit.
Ja ei, vaikka onkin nyt todettu et jos kaikki on erikoisii niin kukaan ei oo, niin se ei silti tarkota et se samanlaisen paidan omistava ihminen puhuu, ajattelee ja käyttäytyy niinkuin sä.
Relaa.
Koska tää oli osa Elämäni Aakkoset -sarjaa, mä koen lopputuloksena että olen Persoonallinen -hiukan persoonattomalla tavalla. ;)
En oo koskaan tuntenut itseäni mitenkään persoonalliseksi.
On mulla ne omat aikani ollut, kun on pitänyt yrittää erottua joukosta -heh, taka-ajatuksena olla tarpeeksi erikoinen jotta muut kiinnostuisi ja pääsisi kuulumaan joukkoon. (koulukiusatun ajatusmaailma on mielenkiintoinen, belive it!)
Kasi-ysiluokan vaihteessa jopa nautin siitä että "sovin joukkoon", nautin tunteesta ettei kukaan tuijottanut, ainakaan pahalla silmällä.
Toisaalta nyt vanhempana musta on ihan kiva että kukaan mun tutuista (pikkusiskoa lukuunottamatta) ei esim. käyttäis samanlaisia koruja kuin mä, ne herättää aina ihastusta ja jos ei muuta niin saa ihmiset hymyilemään.
Mut en mä alunperin tykästynyt niihin sen takia et kun kellään muulla ei oo, mä vaan tykkäsin niistä.
Ja itseasiassa niitä varmasti on muillakin -mä en vain tunne niitä- sen verran tyylikkäästi on legopalikkakorut hävinneet.
En mä silti niitä hylkää, vaikka muillakin on -i love 'em!
Mä tiedän ihan faktana, et jotkut ihmiset tykkää erikoisista jutuista vain siksi kun ne on erikoisia ja jos ne tulee muotiin niin sitten niistä ei enää tykätä, just sen takia kun kaikki muutkin tykkää.
Mua se lähinnä naurattaa.
Mä koen et ihminen tykkää mistä tykkää, eikä sillä ole mitään väliä onko se asia just nyt pinnalla vai ei. Jos se pinnalla olo ärsyttää, ja kiukkuat jatkuvasti kun "tosi raivostuttavaa kun kaikilla muillaki on", niin sitten kannattaa ehkä tsekata minkä takia siitä asiasta tykkäät, ja onko se just sua.
Erikoisuuden tavoitteleminen vain sen takia että se on erikoista, on aika, noh, valheellista?
Mä koen persoonallisuuden silleen, et jos sun tyyli, sun pukeutuminen ja sun mielenkiinnon kohteet on sua, ne kuvastaa sun persoonaa, niin silloin sä olet persoonallinen -ja aivan yks lysti vaikka sulla ois päälläs ketjuliikkeen paita joita tulee vastaan joka toisella ihmisellä, tai jos oot kolunnut jokaisen kirpparin etsiäksesi sitä yhtä ainokaista helmee jota valmistettiin aikanaan vain muutama kappale, _ jos_ se vaan on sua.
Mut vaikka sä hommaisit kutees monen mutkan takaa _vain_ siksi ettei kellään oo samanlaista, niin ei se mun mielestä oo persoonallista -koska ethän sä silloin kerro, kuka sä oikeasti olet, sä vaan haluut erottua, keinolla millä hyvänsä. Hakee huomiota.
Mua surettaa aina kun jollekki sanotaan et "sä oot vaan massaa". No joo, onhan monella ihmisellä aika samanlainen tyyli ja vieläpä eri ikäluokissa. Mut mitä pahaa siinä on et tykkää siitä mistä muutki tykkää. Keltä se on pois? Miks pitää aina suhtautua kielteisesti johonkin vain siksi et moni ihminen tykkää siitä?
Musiikki on aika hyvä esimerkki.
Mullekki on moni sanonut, et kun mä kuuntelen sellasta massamusaa.
No, epäkohdan korjatakseni mä kuuntelen kyl aikalailla kaikkee klassisesta raskaampaan rokkiin... mut se ei oo pointti tässä, turhaa infoa vaan niille jotka ei tienneet.
Mut mietitäänpä musiikkia.
Kun se on sellanen asia joka leviää sitä paremmin mitä useampi ihminen siitä tykkää.
Artisti "lyö läpi" kun tarpeeksi moni diggaa.
Niin ei se nyt ihan maailman paskinta musaa voi olla, jos se tuolta jostain rapakon takaa tänne pikkuiseen suomeen yltää. Mä en kommentoi nyt mitenkään erikseen esim. sanoituksia, mut joku tarttuvuushan siinä täytyy olla, jos siitä tarpeeksi moni tykkää.
Ja ei se sunkaan "erikoinen ja ah niin persoonallinen" -artistivalintas varmaan pahakseen panis vaikka koko maailma tykkäis. Mä luulen et sekin olis aivan haltioissaan jos kaikki luukuttais, tykkäis siitä mitä se tekee.
Kaikesta ei siis todellakaan voi tykätä mutta on äärimmäisen hölmöä alentaa joku ihminen omissa silmissään ötökän tasolle vain siksi et se nyt sattuu tykkäämään siitä mistä muutkin. On hölmöä nauraa sille ja kaivaa turhaa nippelitietoa esimerkiksi siitä kuka sen lempibiisin nyt on sattunut sanoittamaan, nauraa päälle ja vielä kattoo silleen "voi nyt tuota raukkaa kun ei se mistään mitään tiedä."
Musta, jos ihminen on aito, niin silloin on hyvä.
Olkoon se aitous sitten millasta vaan, kunhan ei teeskentele mitään.
Siinä mielessä mä koen itse olevani persoonallinen - mä olen mä.
Aidosti.
(btw, viimeksi kun mä tsekkasin niin ei oo olemassakaan kahta samanlaista ihmistä, joten eiks me kaikki silloin olla uniikkeja?)
Mä pukeudun niinkuin pukeudun koska jos mä koitan laittaa jotain muuta -ei mun tyylistä- päälle, mulle tulee hankala, ahdistunut olo.
Mä en yritä väkisin kuunnella sellasta musaa mistä en tykkää, mä nautin mieluummin -ja kuuntelen kaikkea omasta mielestä hyvää, ja mulle on aivan yks lysti missä kohtaa listaa ne sijaitsee vai sijaitseeko ollenkaan.
Mä syön sitä mikä saa mun olon tuntumaan hyvältä, ja maistuu mun mielestä hyvältä.
Mä ajattelen mun omalla tavalla.
Joidenkin mielestä pitäis ajatella enemmän järjellä.
Mut en mä osaa, ei se ole mua.
Ja oikeasti, jos sä haluut kattoa mua -tai ketä tahansa- alentavasti, kun ei olla tarpeeksi erikoisia, niin ole hyvä vain, tuhlaat aikaas melko turhanpäiväseen asiaan eikä se edes muuta mitään, vaikka kuinka tuijottelisit.
Ja ei, vaikka onkin nyt todettu et jos kaikki on erikoisii niin kukaan ei oo, niin se ei silti tarkota et se samanlaisen paidan omistava ihminen puhuu, ajattelee ja käyttäytyy niinkuin sä.
Relaa.
Koska tää oli osa Elämäni Aakkoset -sarjaa, mä koen lopputuloksena että olen Persoonallinen -hiukan persoonattomalla tavalla. ;)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti