Kun ei oo olemassa vääriä mielipiteitä.

Jos joku ei tiennyt, mä seuraan paljon ns. yleistä keskustelua, oikeastaan melkein aiheesta kun aiheesta. Luen foorumeita, mielipiteitä, avautumisia. (Joo, liikaa vapaa-aikaa ;) )

Musta ihmisten mielipiteet on kiinnostavia, niitä on hauska lukea ja verrata omiin mielipiteisiin. Saada uusia näkökulmia ja hoksata välillä et oon samaa mieltä jonkun kanssa.

Mä usein haen niitä "kiivaita" keskusteluja, väittelyitä, jotka kuitenki pysyy hyvän maun rajoissa eikä mee henkilökohtaisuuksiin. Oon aina ollu sellanen et tykkään kuunnella mitä mieltä ihmiset on, siitä selviää paljon sitäki, et kuka ihminen on. Millasia arvoja sillä on, minkä puolesta se on valmis puhumaan. Minkälaiset asiat se kokee tärkeiksi.

Pikkuasioista vääntämistä en oo koskaan ymmärtänyt, enkä sitä miten joillakin pikkuasiat, kuten ihmisen puhetyyli, ärsyttää.
En oo koskaan myöskään ymmärtänyt yleistystä.

Musta on kamala kattoo miten ihminen ajattelee itseään ja omaa ryhmäänsä, esimerkiksi ikäluokkaansa, muiden yläpuolelle. Se on ikuinen sota niin naisten kuin miesten, nuorien ja vanhojen, matalasti ja korkeastikoulutettujen, ja niin monen muun ryhmän välillä.

Mua ehkä ahdistaa se sota jo siksikin etten ikinä ole itse kokenut reiluna sitä et mut on niputettu johonkin ryhmään kuuntelematta, mitä mä olen asioista mieltä.
Musta on hirveää katto miten se vaikuttaa siihen, mitä sanotaan.

"Etsä tästä asiasta mitään tiedä kun oot perusduunari!"
"Voi sua, kuules kun nuo sun mielipiteet tulee tuosta vaihtumaan ko vähän kasvat"
"Älä sä tuu suutas aukomaan kun et naisena oikein tajua"

Miten ihminen voi ymmärtää oikeudekseen nostaa itsensä toisen yläpuolelle?

Mulle tulee aina siitä sellanen olo et ihminen sanoo
"MINÄ ajattelen oikein ja MINUN sanaa pitää uskoa ja SINÄ olet väärässä ja SINÄ ajattelet väärin, MINÄ olen paljon parempi kuin SINÄ ja SINÄ voisit olla hiljaa koska vain MINUN mielipiteelläni on merkitystä."

Kuka sanois noin?
Kuka sanois NAAMATUSTEN noin?

Milloinhan tässä(kin) maassa aletaan hyväksymään se että ihmiset nyt vaan on erilaisia.
Ja se ettei ihmiset oo niputettavissa milloin minkäkin asian takia.

Ja milloin ymmärretään se ettei se toisen ihmisen eriävä mielipide ole sulle uhka. Ei se vie sun mielipiteeltä merkitystä.
Ei sun mielipitees oo yhtään sen huonompi, vaikka vastapuoli olis eri mieltä.
Ei sun mielipitees oo silti väärä.
Hei, kuule, kun ei oo olemassa vääriä mielipiteitä.

On olemassa mielipiteitä, jotka suututtaa niitä jotka ei oo samaa mieltä.
On olemassa mielipiteitä joita toiset pitää lapsellisina tai turhina.
On olemassa yhteiskunnallisesti hyväksyttäviä ja ei hyväksyttyjä mielipiteitä.

Mut ei ihmisen ajattelu, oma fiilis, voi koskaan olla väärin.

Mielipiteistä voi väitellä, joo, ja voi yrittää saada jonkun ajattelemaan ns. "kolikon toista puolta", ja se on hyvä asia, koska siten tää maailma menee eteenpäin.
Mut olis ihana joskus lukee tällaista väittelyä jossa mainittaisiin edes kerran esim. "Mä ymmärrän sun mielipitees, mutta.." tai "Kunnioitan näkökulmaasi vaikken ole samaa mieltä."

Riitely vähenisi. Loukkaaminen vähenisi. Henkilökohtaisten solvausten määrä vähenisi.

Joskus jollain oppitunnilla koulussa meille kerrottiin, et jos ihmiselle täytyy antaa negatiivista palautetta, on hyvä ja toisen huomioonottava tapa kertoa ensin jotain positiivista. Se myös yleensä saa ihmisen oikeasti kuuntelemaan palautetta ja vaikuttaa myönteisesti negatiivisen palautteen käsittelyyn ja mahdollisesti ongelman korjaukseen.

Musta ihmiselle on erittäin kasvattavaa keskustella, ja erityisen kasvattavaa se on silloin, jos ei nosta itseänsä toisen ryhmän edustajan yläpuolelle. Ikäluokasta, koulutustaustasta, sukupuolesta, kulttuurista yms riippumatta voi keskustella. Pienen lapsenkin kanssa voi keskustella, nähdä asiat sen pienen ihmisen näkökulmasta, eikä ajatella että se lapsi nyt vaan kuvittelee asioita ja kertoo hassuja juttuja eikä tiiä mistään mitään.

Suvaitsevaisuutta, ihmiset ;)